† † † † † † † Let's kill tonight † † † † † † †

torstai 29. lokakuuta 2015

Squeeze and fight, right?

Terve taas.

Niin paljon on tapahtunu siitä kun viimeks kirjottelin.

Muutin tässä kesän lopulla omaan kämppään, josta laitan kuvia sit kun oon jaksanut siivota. Elämä on semi tylsää ja rutiininomaista, käyn koulussa, josta yleensä suoraa töihin, tai valmennukseen. Siirryin siis valmentaan Haka Cheer:in junnutyttöjä. Jouduin itse lopettaa/taukoilla cheerleadingista, joka on ollut aika helvetin vaikeeta ja turhauttavaa. Mutta rahatilanteelle ei voi mitään, ainakaan näillä näkymin. Mulla oli viikot ihan täynnä vielä viime keväänä ja se otti oikeesti mielen päälle, kun jäi vaan yks vapaapäivä per viikko, eli jostain oli tingittävä ajankin kannalta. Tässä tilanteessa se oli cheer ja uskokaa pois, tilanne vituttaa suunnattomasti. Cheerleading on ainoa asia mun elämässä, josta oon nauttinut ihan täysillä ja nyt kun tyytyy pelkkään valmennukseen, tulee kokoajan sellanen fiilis että haluaa itekin hallille tekeen kaikkee kivaa. Turhauttavaa. Ajattelin kuitenkin, että kun kohta täytän 18 ja saan enemmän rahaa jne. voisin ehkä palailla cheerin pariin, jos aika ja jaksaminen sen sallii. 




Ärsyttää kun siirtelen näitä kuvia puhelimesta koneelle ja laatu tuhoutuu ihan täysin. Järkkärilläkään ei tuu otettua kuvia juuri ollenkaan. 


Tässä vanha ja epäselvä kuva mun asunnosta. Nyt on järjestys ja värit muuttunut, eikä oo noin synkkää enää.
Also nyt on stressitasot järkyttävän korkealla. Mulla on kahen kuukauden työssäoppijakso käynnissä, ja oon töissä eräässä lounaskahvilassa nyt toista viikkoa. Työpäivät on 8-15, josta ma ja ti meen suoraa toisiin töihin klo. 16, keskiviikko vapaa, ja torstaisin jään suoraa töistä salille, josta junnujen reeneihin. Perjantai on onneks vapaa, lauantaina taas valmennus ja töitä, sit sunnuntai vapaa. Silti tuntuu, ettei jää yhtään vapaa-aikaa ja en saa mitään aikaseks. Oon jostain syystä ihan loppu, joka on sekin erittäin turhauttavaa. 
Niin, ja oon selittänyt täällä aikasemmin sellasesta kivasta poitsusta, jonka kanssa oon nyt sit parisuhteessa. Hän asuu päälle 350km päässä, joka on sekin todella todella turhauttavaa. Lisäksi mun talous on luokkaa "syön pelkkää makaroonia", joten suosittelen kaikille, että pysykää kotona niin kauan kuin mahdollista. Opiskelijaelämä paskasessa yksiössä on aika vitun kamalaa. 

Toivon todella, että täysikäisyyden myötä elämä helpottuu edes vähän, ainakin taloudellisesti. Aikuistuiminen on todella perseestä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti